Kerron yleensä aika positiiviseen sävyyn diabeteksesta. Niistä iloista, mitä se on tuonut elämääni, miten se on saanut minut innostumaan järjestötyöstä sekä antanut minulle uusia mahtavia ystäviä ja uuden uran. Harvemmin haukun sitä tai säälittelen itseäni. En koe elämäni olevan rankkaa diabeteksen kanssa enkä ahdistu sen mukanaan tuomista elämäni palapelin lisäpaloista.
Diabetes ei todellisuudessa kuitenkaan aina ole helppo kaveri. Päivittäisiin verensokerimittauksiin, 2-3 päivän välein vahdettaviin kanyyleihin, vuosikokeisiin ja lääkärikäynteihin kyllä tottuu, samaten hiilihydraattilaskentaan ja oman elämänsä tarkkailuun. Mutta sitten on ne lisäpalojen lisäpalat, ylimääräiset osat, jotka kismittävät tätä diabeetikkoa.
Lisäsairaudet ovat suhteellisen tuttu käsite diabeetikolle. Kaikki me tiedämme huonon hoitotasapainon mukanaan tuomat riskit sokeutumiseen, jalkojen amputaatioon ja munuaisten pettämisen johtamaan dialyysiin. Mutta sitten on sellaisia vaivoja, jotka iskevät vaikka hoitotasapaino olisi hyvä.
Puhun jäätyneestä olkapäästä.
Jäätynyt olkapää, adhesiivinen kapsuliitti, on tila, jossa olkanivelen nivelkapseli paksuuntuu ja kiristyy. Nivelen liikelaajuus pienenee ja liikkeet ovat kivuliaita. Sairaudessa on kolme vaihetta: kipuvaihe – jäykkyysvaihe – paranemisvaihe. Vaiva on pitkäikäinen ja kipuvaiheen alusta paranemisvaiheen loppuun kestää yleensä noin 1-2 vuotta. Tila liittyy usein traumaan, mutta syy ei läheskään aina ole selvästi osoitettavissa. Diabeetikoilla vaiva on viisi (VIISI!) kertaa muita yleisempi. (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00698)
Minulla on ollut jo pidempään oireita olkapäässä. Sellaisia pienia kiputiloja, tiedättehän, sellaisia, joista ei todellakaan vaivaudu menemään lääkärin pakeille. Olen heittänyt vitsinä, että jäätynyttä olkapäätä tässä odotellessa, saa nähdä koska käsi lakkaa toimimasta. No, sunnuntainahan käsi sitten lakkasi toimimasta. Valvoin lähes koko yön säryn vuoksi, en saanut käsivartta kivulta nostettua 90° kulmaa ylemmäs, aamulla oli vaikea pukeutua. Pakko siis lähteä lääkäriin.
Vaikka jäätyneelle olkapäälle ei kipuvaiheessa voi tehdä oikeastaan muuta kuin tarjota tulehduskipulääkettä, halusin varmistaa vaivan laadun. Ettei kyseessä olisi esimerkiksi jonkin sortin repeämä juhannuksen DIY-maalausprojektin vuoksi.
Diagnoosi EI ollut jäätynyt olkapää, vaan pelkästään kiertäjäkalvosimen jännetulehdus puoli päivää kestäneestä hiomisesta ja maalaamisesta johtuen. Helpotuksen huokauksen jälkeen aloin kuitenkin pohtia. Hoidan itseäni ja diabetestani hyvin, olen saanut parannettua hoitotasapainoani vuodessa huimasti (pitkäaikaissokerin on laskenut lähes 2 %-yksikköä ja olen nyt lähes terveiden luvuissa) ja aion myös jatkaa samaan malliin. Yritän estää tulevaisuuden lisäsairaudet, mutta kaikkeen en minäkään pysty.
Ehkä silti on hyvä varautua, edes ajatuksen tasolla. Olisiko jäätynyt olkapää sitten ollut niin kamala asia? Elämässä osuu varmasti paljon ikävämpiäkin juttuja kohdalle kuin olkapään pari vuotta kestävät ongelmat. Adhesiivisen kapsuliitinkin kanssa pärjää ja vaikka toivon, että sellainen ei ikinä iske tähän nyt tulehtuneeseen olkaani, suhtaudun asiaan jos en nyt positiivisesti niin ainakin neutraalisti. Tulkoon, jos on tullakseen. Nih.
